Fortalezan rannat
Praia de Iracema on yksi kaupungin ensimmäisistä urbaaneista keskuksista. Rannalla on lukuisia baareja ja ravintoloita. Entisen sataman lähellä sijaitsee Ponte dos Ingleses-laituri, jolta ihmiset tapaavat katsella auringonlaskua ja bongata delfiinejä. Avenida Beira-Mar -katu myötäilee rantaviivaa ohi Meirelesin, Volta da Jureman ja Mucuripen rantojen. Lähes viiden kilometrin verran rantakadun toisella puolella on pilvenpiirtäjiä ja toimistorakennuksia, toisella puolella hiekkarantaa. Useimmat hyvistä hotelleista sekä monet baarit ja ravintolat sijaitsevat kadun jommassakummassa päässä. Asuimme Oasis Atlantico -hotellissa lähellä merta Meireles-rannan tuntumassa, ja vieressä on Feirinha da Beira-Mar, illalla viiden maissa aukeava tori, jonka kojuissa on myytävänä paikallisia käsityö- ja taide-esineitä matkamuistoiksi. Tarjolla on myös ruokia ja juomia, kuten etikkasäilykkeitä ja Cachaça-viinaa, brasilialaista sokeriruokopontikkaa.

Kalastajat työskentelevät Mucuripe-rannalta käsin ja vetävät jangadansa vuorovesirajan yläpuolelle. Niemen toisella puolella on kaunis Praia do Futuro, joka on uimareiden ja auringonpalvojien suosima tapaamispaikka. Rannalla on paikalliseen tyyliin carnauba-palmusta rakennettuja "Barracas de Praia" -ravintoloita. Lisäksi rannalla on tanssipaikkoja, joilla ihmiset tanssivat forróa.

Iracema
Iraceman hahmo on fortalezalaisille rakas ja tulee vastaan veistoksena enemmin tai myöhemmin, kun kaupungilla liikkuu. Tarina alkaa 1700-luvun portugalilaisesta Martim Soares Morenosta, joka luopui sotilaan urastaan ja muutti asumaan intiaanien keskuuteen.
Vuonna 1865 kirjailija José de Alencar, yksi Brasilian tunnetuimmista kirjailijoista, kirjoitti kirjan Iracemasta, intiaaninaisesta, joka Morenon vaimona auttaa miestään voittamaan eteen tulleet haasteet, ja heidän pojastaan Moacirsta tulee ensimmäinen "todellinen brasilialainen". Iraceman nimi ei esiinny historiankirjoissa, mutta Alencar sanoi saaneensa inspiraation romaaninsa tarinoista, joita hän oli kuullut lapsesta saakka.

Iracema on vahva osa Fortalezan historiaa - kaupungissa on yhteensä viisi Iraceman patsasta. Rannalla sijaitseva, vuonna 1996 pystytetty Iraceman patsas tunnetaan nimellä "Iracema, Guardiã (Suojelija Iracema). Muut patsaat kuvaavat Iracemaa ja hänen perhettään. Vanhin patsaista on vuodelta 1965.

Centro Dragão do Mar de Arte e Cultura
Kulttuurikeskus Centro Dragão do Mar de Arte e Cultura on vastarakennettu modernia arkkitehtuuria edustava kulttuurilaitos, jossa toimivat mm. nykytaiteen museo, cearálaisen kulttuurin muistokeskus, Menezes Pimentelin yleinen kirjasto, teatteri, kaksi elokuvateatteria ja Rubens de Azevedon planetaario. Kulttuurikeskuksen moderni ulkoasu ja ajanmukainen käytettävyys elää rintarinnan vanhojen siirtomaa-ajan rakennusten kanssa. Pelkästään erilaisten tilojen rauhallisena tyyssijana keskukseen kannattaa tutustua, mutta näyttelyt tuovat todella esille cearálaisten menneisyyttä ja nykypäivää, ja niiden kautta sielunmaisemaa.

Museu de Arte e Cultura Popular
Museo (Museu de Arte e Cultura Popular) tuo hienolla kokoelmallaan esille nykyaikaista ja historiallista käsityö- ja taide-esineistöä. Arjen elämästä ja sen arvokkaista asioista ennen ja nyt kertovat erilaisilla materiaaleilla (kivi, lasi, puu, metalli, savi, puuvilla jne.) toteutetut veistokset, esinekoosteet, maalaukset ja astiat.
Museon yhteydessä oleva Museu de Mineralogia kertoo maaperän rikkauksista ja monipuolisista kivilajeista, sekä tuo fossiilien avulla ihmeteltäväksemme muinaisia eläinlajeja.

Saapuminen Brasiliaan ja Fortaleza

Beira Mar

Centro Dragão do Mar de Arte e Cultura

Mercado Central

Catedral Metropolitana

Museu de Arte e Cultura Popular
Ponte dos Ingleses

Praia do Futuro

Fortalezan kartta

Historia
Fortalezan historia alkaa siitä, kun espanjalainen Vicente Pinzón saapui Mucuripen lahdelle 2. helmikuuta 1500 ja antoi uudelle maalle nimen Santa Maria de la Consolación. Siirtomaan asuttaminen alkoi todenteolla 1600-luvulla, kun portugalilainen Pero Coelho de Souza rakennutti Fortim de São Tiago -linnakkeen. Myöhemmin myös Hollanti miehitti Koillis-Brasiliaa, mutta portugalilaiset saivat heidät karkotettua ja paikkakunta sai nimekseen Fortaleza de Nossa Senhora da Assunção ("fortaleza" merkitsee portugaliksi linnoitusta). Hyvin säilynyttä linnaketta ympäröivä pikkukylä on kasvanut yhdeksi Brasilian suurimmista kaupungeista.

Yleistä
Fortalezassa on tyypillinen lämmin ja kosteahko trooppinen ilmasto ympäri vuoden. Etniset ryhmät: 97 % valkoisia ja mestitsejä (pääosa portugalilaisia, pieni osa italialaisia ja espanjalaisia), 3 % mustia tai afro-brasilialaisia.

Brasilialaiset ovat rentoja ja vieraanvaraisia, ja he rakastavat musiikkia ja juhlimista. He menevät mielellään piknikille rannalle koko perheen kanssa ja ottavat mukaansa paljon ruokaa ja rantakalusteet. Sanotaan, että ranta on brasilialaisten olohuone. Paikallinen musiikki forró on sekoitus portugalilaista ja afrikkalaista musiikkia, ja se soi kaikkialla; baareissa, ravintoloissa, yökerhoissa ja rannalla. Forrón soitantaan kuuluu haitari ja tamburiini, ja se on kehittynyt orja-aikojen valituslauluista nykyajan iskelmämusiikiksi.

Merituuli ja ympärivuotinen auringonpaiste tekevät Fortalezasta houkuttelevan turistikohteen sekä brasilialaisille että ulkomaalaisille.

Katedraali ja kauppakeskus
Fortalezan katedraali (Catedral Metropolitana de Fortaleza) on ranskalaisen arkkitehdin George Mounierin suunnittelema. Sen rakentaminen kesti lähes 40 vuotta (1939-78). Goottilais-roomalaiseen tyyliin rakennettu kirkko on Brasilian kolmanneksi suurin - sisälle mahtuu 5000 ihmistä.

Katedraalin vieressä, Rua Conde d'Eulla sijaitsee huomiota herättävä uusi kauppakeskus, Mercado Central, jossa on satoja pieniä myyntikojuja neljässä kerroksessa. Myytävänä on monenlaisia paikallisia käsityö- ja taide-esineitä, kuten puutöitä, vaatteita, nahkatöitä, pitsinnypläys-, kudonta- ja virkkaustöitä, lasipulloihin tehtyjä "hiekkamaalauksia", riippumattoja, paikallisia ruokia ja juomia (esim. kookos- ja cashew-pähkinöitä), sekä jokapäiväisiä kulutustavaroita.